Välimerellä

Suurlaivaristeilylle pääsi lähinnä Välimerelle. Piti testata, miten tämä erosi syksyn KC-risteilystäni, kun nyt oli melkein 10-kertainen, kansainvälinen asiakasmäärä.

Siirtyminen ensin lentäen ensin Milanoon ja siitä parin tunnin bussimatka monien, monien tunneleiden läpi ja siltojen yli Savonan satamaan Italiaan. Siellä odotti vasta edelliset matkustajat purkanut 13-kansinen alus laituriin kiinnitettynä. (Joka satamasta purettiin ja otettiin uusia matkustajia).
Matkustajakunta oli ikäjakaumaltaan monipuolinen ja erilainen kuin KC:n melkeinpä pelkät ikäihmiset.

"Purkkiin" pääsi monen muodollisuuden (passi, henkilöID-pumaska, valokuvaus ja
terveyskontrolli) jälkeen. Kantajat olivat siirtäneet matka-askit bussista hytin luo.
Cabinessa sisällä oli kortti, jonka avulla maksaminen ja kulkeminen maihin/maista helpottui. Henkilökuntana oli yli 1100 aasialaisen näköistä, pienehköä, ystävällistä ja hymyilevää miestä ja naista. Arvelin että yrmeänaamaisimmat oli ylennetty pomoiksi. Automatisointi mm. laskutuksen hallinta oli pitkälle kehitetty ja toimivat. Muutkin ruoka- ja show- ym. järjestelyt olivat hyvin organisoidut: omat huone- ja ruokapöytäpalvelijat esittäytyivät.
Ensimmäiseksi pidettiin pakollinen pelastautumisharjoitus.

Laivasta löytyi annetun infon perusteella 12 baaria, 6 ravintolaa, juoksurata, sauna,
porealtaita, myymälöitä, teattereita ja pelisaluunoita. Päivittäin julkaistu, hyttiin
toimitettu Today-ohjelma kertoi kapteenilta matkatiedot (kaupungit ja tulo/lähtöajat, sään, ym.). Palveluita sai kellon ympäri. Lisäksi telkkarista näki eri kaupungeille retkitiedot 3-8 kohteesta ja mm. omat korttiostokset saldoineen.
Koska maissaoloaika oli päivisin 5-10 tuntia, ruokailut veivät päivästä tunteja, meno tuntui hiukan stressisen kiireiseltä. Päivittän oli ohjattua liikuntaa ym. laivalle jääneille. Iltaisin esitettiin enimmäkseen musiikkiohjelmia. Aina satamasta lähtiessä soi Con te Partiro.

Eka satamakaupunki oli Napoli olikin siistimpi kuin ennakko-odokset antoivat olettaa. Ns. 2-kerroksiset Hop in Hop off -bussit olivat mainio sightseeing-väline. Valitettavasti vain toivottu ja maksettu Caprin retki oli aikataulusyistä peruttu.

Palermo näytti tyylikkäältä, vanhan ajan cityltä koristeellisine rakennuksineen. Taas 2-kerroksisista busseista kahdella linjalla sai hyvän käsityksen. Ns. m-tyyppejä ei erottanut katukuvasta. Vanhanaikaiset hevoskuljetuskärryt olivat nostalgisia. Muuten keskikaupunki oli niturinnaan autoja ja skoottereita - kuten Napolikin.

Tunisin ohitin tällä kertaa mutta ne, jotka kävivät maissa, kertoivat arabikevään merkkien jo kaikonneen. Mutta vanhan kaupungin Medinassa oli yhä ihmisruuhkaa ja oli oltava varovainen kuten 3 vuotta sittenkin. Eurot kävivät maksuvälineinä.

Seuraava päivä kuluikin merellä jokailtaista show'ta katsellessa ja Barcelonaa odotellessa. Siellä matkasimme Shuttle-bussilla ensin 3 km kaupunkiin ja siellä HH-busseilla ympäri cityä. Tutustuimme mm. Gaudin taloihin ja La Ramblaan. Metrokaupunki. Ilmaratagondoli kulki satamasta vuorelle.

Marseillen keskusta oli 8 km:n päässä uudesta suurlaivasatamasta. Kävimme museossa ja karnevaalien takia oli vanha satama-alue suljettu. Filmasimme äänekkäitä, tanssivia kulkueita. Sattunut kaunis sää rusketti retkeläisten kasvot. Päivällisillä tunnelmaa kohottivat italiailtaa symboloivat henkilökunnan O sole mio ja tarantella -esitykset soihtuineen. Metrokaupunki.

Sattunut kaunis sää rusketti retkeläisten kasvot. Ja oli vähän haikeaa palata koleahkoon Suomeen vähän eri reittiä kuin tullessa. Unohtumattomasta ja laadukkaasta loistoristeilystä muistuttamaan jäivät yli 600 valokuvaa ja 3 tuntia videoita ynnä tuliaiset.