Syksyn saadessa alkaa sadonkorjuu...
Kulttuuriakin on ehditty harrastaa. Taireitte yä jäi väliin mutta Naantalin Kesäteatterin Vetämättömät oli kertakaikkiaan hauska (alapään ja pieruhuumorinkin ansiosta). Ihmeellisintä oli että kolmen kaverin vaatteet ja maskit vaihtui niin sukkelasti että luuli näyttelijöitä olevan enemmän kuin tosiasialliset 5.
Ajaessani kohti Imatraa poikkesin lepäämään entisen Luumäen motellin kohdalla Kivijärven rannalle. oltiin siinä uitu aina ohi ajaessa. Monet muistot palasivat mutta uutena kokemuksena oli herkkutattien löytyminen. Mietin että jos venäläisten sijaan motellin olisivat hankkineet italialaiset, herkkutatteja ei olisi jäänyt poimittaviksi.
Myös Mellonmäen monipuolinen sato on ollut käytettävissä: mustikoita, sieniä, puolukoita,...
Luumut jo kypsyneet muttei ihan niin runsaina kuin vuosi sitten.
Kirsikoita ei voinut poimia yläkerran ikkunasta kun niitä ei ollut, sensijaan nyt on mahdollista åkeroiden ottaminen sieltä.
Pajulintu kävi auki olleella ikkunalla tutkimassa, pysyttelin liikkumatta ja se viipyili pitkään.
Amiraaliperhosen ilmestyminen oli elokuun kohokohtia.
Omenia on tullut paljon jokaiseen 8 puuhun. Varsinkin åkeroita saadaan ja ne säilyvätkin jääkapissa pitkälti talveen.
Osa kesäompuista on tippunut maahan ja siemenensä jatkavat sieltä kasvuaan. Keväällä käytän sitten raivaussaksia, sillä pudokkaiden kompostiin kerääminen olisi aika työlästä.
Soitin Hanna Ollikaiselle omenoiden tuoremehun puristamisesta. Hänellä on kaupungin ainut asema ja hänestä myös leivottiin Imatran Inkeri 2013 seuraavana päivänä.
Imatra-päivän videointia. Sen positiivisin anti oli kanadalais-USAlaisen Suomi-Konferenssin kuoron esiintyminen ensin Koskenpartaalla ja myöhemmin Imatrankosken kirkossa.
