Syksyn kulttuurinumeroita

Syksyn kulttuuririennoissa oli tarjontaa: messut, teatteri ja konsertit

Kauppilan puutarhassa esitteli mm. Sikke kirjaansa Ruokaa rakkaudella ja paistoi bataatin ja sokerijuurikkaan paloja. Tarjouksia uutuus- ja kohta paleltuvista kasveista. Tuliaiksi saatiin ilmainen stevia-kasvi, jollainen oli ostettuna vuosi sitten mulla kuollut, mutta tämä näytti elinvoimaiselta.

Kirja & ruoka- ja viini -messut

Ekapäivänä hämmästyin kirpputorimeiningistä (keräilytavarat, esim. vinyylilevyjä muttei C- eikä VHS-kasetteja). Haastatteluita joka nurkassa pilvin pimein. Ei ollut Kansa taisteli - miehet kertojat -lehtiä, joita kaipasin. Kauankohan aikaa vielä kuluu, kunnes painettuja/fyysisiä kirjoja eikä ehkä messujakaan enää tarvita vaan kaikki luetaan sähköisessä/digitaalisessa muodossa? Nyt vielä ahdisti isot vanhojen kirjojen röykkiöt.

Näkyi Master chef junioreja ja esittelyjä. Maistelin tapaksia ja espanjalaista cavaa. Ostin mm. hunajasiitepölyä, pussin spelttilakua ja luomutuotteita.

Teatteriryhmä Maneeri, Turku

Jotunin Amerikan morsian yhdeksän näyttelijän voimin. Suutari Topias oli koko ajan näyttämöllä ja roolinsa raskas. Kymmeniä vuosia kestäneen avioliiton kriistä kertonut komedia/farssi näytti vääjäämättömästi kariutuvan, mutta loppumetreillä kirjeenvaihtotoverin ja hänen heikkouksiensa näkeminen sai ukon vaihtamaan takaisin vanhan - nyt puolensa pitäneen vaimon.

WAM www.turku.fi » Wäinö Aaltosen museo » Tapahtumat

"Eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti" Katja Kolehmainen, sello. Hyvin harjoitettu ohjelmisto ja vaikeat soolonumeronsa saivat sympatiani. Matalien, äänekkäidenkin värähtylyiden kokemus jäi mieleen.

WAM "Turku Ensemble ja Tauno Marttinen 100 v"

T. Marttinen oli harvinaisen lahjakas ja tuottelias säveltäjä ja musiikkiopiston rehtori. Mua kosketti hänen elämäkerrassaan samankaltaiset kohtalot kuin omani. Lisäksi se, että konserteissaan musiikkitoimittajat porukalla aluksi pilkkasivat häntä ja teoksiaan. Nähtiin kuitenkin että lannistumisen sijasta Marttinen entistä innokkaammin osallistui musiikkialaan ja sävelsi ahkerasti. Monet kappaleensa olivat miellyttävän meditatiivisia kuten Erik Satie'llä.

Ensemble ei kokonaisena esiintynyt vaan 1-3 soittajaa kerrallaan. Mutta kaikki soittivat puhtaasti ollen ammattilaisia.

Katsoin musiikkitalosta tullutta Kaija Saariahon konserttia YLEn netistä, musiikin tullessa muutamaa sekuntia ennen stereoista. Eli tiekkari laajentaa tarjontaa, jota ei tv-ohjelmissa ollut. Kaija Saariahoa arvostettiin jo eläessään kuten Sibeliusta (muttei Marttista?). Videotaiteellinen Simonen kärsimys -passio (La Passion de Simone) oli vuodelta 2006.

Mr Vertigoa katsomaan pääsi vielä ennen loppuunmyytyjä näytöksiä, kun varasi näytännön jo kesällä. Ohjaaja Smeds itse paikkasi sairastunutta näyttelijää ja esitti Walt-poikaa kouluttanutta gurua.

Katsojina jouduimme tramppaamaan näyttämölle asennettujen penkkien ja katsomon väliä. Saimme näkymän näyttämöosankin rekvisiitasta. Kaikkia aisteja ruokittiin ja elämyksiä hiljaisuudesta, pimeydestä, melusta, valosta, savun hajustakin saatiin. Tunteita liikuteltiin kidutuksen seuraamisesta, pelosta, säälistä, vihasta, hellyydestä, jännityksestä yllättymiseen ja tavanomaisen jatsin kuunteluun. En tiedä sisälsikö Austerin romaani kaikkea vakiokamaa huumorista: kiroilua, seksiä, pissakakkaa, viittailuita nykyhetkeen. Mutta teatterissa sitä ja paljon muuta oli. Tämänlaatuinen produktio oli koettava ainakin kerran elämässä!

Syksyn eläimiä

Lintujen ja isompien muiden eläinten touhuja on kiva seurata.

Kissat eksyksissä

Päivälehdessä 4.10. kerrottiin vantaalaisesta Pilvi-kissasta, joka oli matkustellut yksin bussissa ja ollut viikon karkuteillä. Eläinhoitolan ja tolppailmoitusten kautta oli pantakissan omistaja löytynyt.
Onnellinen loppu oli myös kaverin nuorella ja leikkisällä Mila-kissalla: vaikka emme hänen Saimaan mökillä nähneet sitä useaan tuntiin ja ehdimme jo arvailla sen joutuneen ketun tai supin saaliiksi, se hieman ennen poislähtöämme ilmestyi mökin yläkerrasta; oli ilmeisesti mennyt näkymättömiin saadakseen nukkua rauhassa. Jälleennäkemisen riemu oli suuri mutta Mila joutui heti häkkiinsä eikä enää päästetty seikkailemaan ja nuuhkimaan vapauden tuoksuja.
Tuttavan KisuMisu-kissa taas oli tappanut suurehkon kontiaisen ja todisti lempeän kehrääjän sisällä asustavan pienen pedon.
Huomasin autoni konepellille ilmestyneen kissan käpälän jälkiä. Ilmeisesti sieltä ylempää on hyvä vaania ja joskus saada lämmitystäkin.
Äsken saimme lukea lehdestä, että kissa lensi joutsenen selässä. Se ilmeisesti leikki Nils Holgerssonia;)

Muikkusaaliita

Muikkuja saatiin Saimaasta verkolla jonka silmäkoko on n. 16 mm. Verkot lasketaan syvänteen pohjaan illalla ja saavat olla siellä pyytämässä koko yön. Kun verkot on nostettu, ne ripustetaan yksi kerrallaan kalojen poisottamista varten esim. kuistin reunalle. Viidellä verkolla saimme n. 160 rasvaista pientä lohikalaa. Seurasi perkaus rannassa: sisukset ja ainakin suoli oli saatava pois, kun se irtosi kuului napsahdus. Huuhdellut kalat asetettiin ritilöiden päälle ja ne savustusuuniin. Uuniin pantiin lepän lastuja makua ja sokeria väriä antamaan. Kun yli 10 minuutin päästä silmät olivat selvästi irti, olivat kalat valmiita suolattavaksi ja syötäviksi. Sormisuolaus ja nauttiminen jo kuumana oli parasta. Loput pantiin pakastimeen vartomaan jatkoa.
Työlästä on tämän ruoan hankinta ja valmistus mutta mitäpä mökillä muutakaan sitten tekisi ellei ikiaikaista saalistusta ja kalanvalmistusta.

Pienten tarkkailua ja karkotusta

Marjapensaiden suojaaminen rastasverkolla auttoi ainakin siinä etteivät räksät käyneet kakkimassa marjojen päälle. Eivätkä siilit tarttuneet verkkoon koska jätin sen alhaalta 20 cm auki. Siitä raosta räksät kuitenkin oppivat käymään marja-aterialla ja poistuivat samaa tietä jäämättä kiinni.
Vielä syyskuun ajankin kuului idänhepokatin siritys pimeinä poutailtoina.
Syysmetsässä vaikersi pienellä äänellä hömötiainen.
Hiiriä ja rottia en halua tappaa mutta en myöskään päästää pesimään mökkiini. Siksi hommasin nakin sijasta hiirenkarkoittimen. Se on sähköverkossa aika ajoin toimiva, korkeaa ääntä päästävä laite.

Sunnuntaina bongasi Littoistenjärven rannalla puolen tusinaa kaukoputkimiestä ja nainen. Kohteina olivat satalukuiset valkoposkihanhet, sotkat, allit, ... haukatkin. Itse näin puolukkametsässä rusakon ja metsäkanalinnun, jotka säikähtäneinä pötkivät ja porhalsivat kiireesti pakoon.

Varis opetti harakoita kylpemään Littoistenjärven Ristikallion rannassa.
Närhi raakkui pahalla äänellä pihapuussa.
Rusakko pyyhälsi polkupyörän editse kohti rataa.