Syksyn kulttuurinumeroita

Syksyn kulttuuririennoissa oli tarjontaa: messut, teatteri ja konsertit

Kauppilan puutarhassa esitteli mm. Sikke kirjaansa Ruokaa rakkaudella ja paistoi bataatin ja sokerijuurikkaan paloja. Tarjouksia uutuus- ja kohta paleltuvista kasveista. Tuliaiksi saatiin ilmainen stevia-kasvi, jollainen oli ostettuna vuosi sitten mulla kuollut, mutta tämä näytti elinvoimaiselta.

Kirja & ruoka- ja viini -messut

Ekapäivänä hämmästyin kirpputorimeiningistä (keräilytavarat, esim. vinyylilevyjä muttei C- eikä VHS-kasetteja). Haastatteluita joka nurkassa pilvin pimein. Ei ollut Kansa taisteli - miehet kertojat -lehtiä, joita kaipasin. Kauankohan aikaa vielä kuluu, kunnes painettuja/fyysisiä kirjoja eikä ehkä messujakaan enää tarvita vaan kaikki luetaan sähköisessä/digitaalisessa muodossa? Nyt vielä ahdisti isot vanhojen kirjojen röykkiöt.

Näkyi Master chef junioreja ja esittelyjä. Maistelin tapaksia ja espanjalaista cavaa. Ostin mm. hunajasiitepölyä, pussin spelttilakua ja luomutuotteita.

Teatteriryhmä Maneeri, Turku

Jotunin Amerikan morsian yhdeksän näyttelijän voimin. Suutari Topias oli koko ajan näyttämöllä ja roolinsa raskas. Kymmeniä vuosia kestäneen avioliiton kriistä kertonut komedia/farssi näytti vääjäämättömästi kariutuvan, mutta loppumetreillä kirjeenvaihtotoverin ja hänen heikkouksiensa näkeminen sai ukon vaihtamaan takaisin vanhan - nyt puolensa pitäneen vaimon.

WAM www.turku.fi » Wäinö Aaltosen museo » Tapahtumat

"Eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti" Katja Kolehmainen, sello. Hyvin harjoitettu ohjelmisto ja vaikeat soolonumeronsa saivat sympatiani. Matalien, äänekkäidenkin värähtylyiden kokemus jäi mieleen.

WAM "Turku Ensemble ja Tauno Marttinen 100 v"

T. Marttinen oli harvinaisen lahjakas ja tuottelias säveltäjä ja musiikkiopiston rehtori. Mua kosketti hänen elämäkerrassaan samankaltaiset kohtalot kuin omani. Lisäksi se, että konserteissaan musiikkitoimittajat porukalla aluksi pilkkasivat häntä ja teoksiaan. Nähtiin kuitenkin että lannistumisen sijasta Marttinen entistä innokkaammin osallistui musiikkialaan ja sävelsi ahkerasti. Monet kappaleensa olivat miellyttävän meditatiivisia kuten Erik Satie'llä.

Ensemble ei kokonaisena esiintynyt vaan 1-3 soittajaa kerrallaan. Mutta kaikki soittivat puhtaasti ollen ammattilaisia.

Katsoin musiikkitalosta tullutta Kaija Saariahon konserttia YLEn netistä, musiikin tullessa muutamaa sekuntia ennen stereoista. Eli tiekkari laajentaa tarjontaa, jota ei tv-ohjelmissa ollut. Kaija Saariahoa arvostettiin jo eläessään kuten Sibeliusta (muttei Marttista?). Videotaiteellinen Simonen kärsimys -passio (La Passion de Simone) oli vuodelta 2006.

Mr Vertigoa katsomaan pääsi vielä ennen loppuunmyytyjä näytöksiä, kun varasi näytännön jo kesällä. Ohjaaja Smeds itse paikkasi sairastunutta näyttelijää ja esitti Walt-poikaa kouluttanutta gurua.

Katsojina jouduimme tramppaamaan näyttämölle asennettujen penkkien ja katsomon väliä. Saimme näkymän näyttämöosankin rekvisiitasta. Kaikkia aisteja ruokittiin ja elämyksiä hiljaisuudesta, pimeydestä, melusta, valosta, savun hajustakin saatiin. Tunteita liikuteltiin kidutuksen seuraamisesta, pelosta, säälistä, vihasta, hellyydestä, jännityksestä yllättymiseen ja tavanomaisen jatsin kuunteluun. En tiedä sisälsikö Austerin romaani kaikkea vakiokamaa huumorista: kiroilua, seksiä, pissakakkaa, viittailuita nykyhetkeen. Mutta teatterissa sitä ja paljon muuta oli. Tämänlaatuinen produktio oli koettava ainakin kerran elämässä!

http://www.maneeri.fi/ameriikanmorsian.html

http://www.wam.fi/public/default.aspx?contentid=380617&nodeid=10900

http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Ihmepoika+Kristian+uhmaa+suosiota/HS20101029SI1KU01d22