Syksyn eläimiä

Lintujen ja isompien muiden eläinten touhuja on kiva seurata.

Kissat eksyksissä

Päivälehdessä 4.10. kerrottiin vantaalaisesta Pilvi-kissasta, joka oli matkustellut yksin bussissa ja ollut viikon karkuteillä. Eläinhoitolan ja tolppailmoitusten kautta oli pantakissan omistaja löytynyt.
Onnellinen loppu oli myös kaverin nuorella ja leikkisällä Mila-kissalla: vaikka emme hänen Saimaan mökillä nähneet sitä useaan tuntiin ja ehdimme jo arvailla sen joutuneen ketun tai supin saaliiksi, se hieman ennen poislähtöämme ilmestyi mökin yläkerrasta; oli ilmeisesti mennyt näkymättömiin saadakseen nukkua rauhassa. Jälleennäkemisen riemu oli suuri mutta Mila joutui heti häkkiinsä eikä enää päästetty seikkailemaan ja nuuhkimaan vapauden tuoksuja.
Tuttavan KisuMisu-kissa taas oli tappanut suurehkon kontiaisen ja todisti lempeän kehrääjän sisällä asustavan pienen pedon.
Huomasin autoni konepellille ilmestyneen kissan käpälän jälkiä. Ilmeisesti sieltä ylempää on hyvä vaania ja joskus saada lämmitystäkin.
Äsken saimme lukea lehdestä, että kissa lensi joutsenen selässä. Se ilmeisesti leikki Nils Holgerssonia;)

Muikkusaaliita

Muikkuja saatiin Saimaasta verkolla jonka silmäkoko on n. 16 mm. Verkot lasketaan syvänteen pohjaan illalla ja saavat olla siellä pyytämässä koko yön. Kun verkot on nostettu, ne ripustetaan yksi kerrallaan kalojen poisottamista varten esim. kuistin reunalle. Viidellä verkolla saimme n. 160 rasvaista pientä lohikalaa. Seurasi perkaus rannassa: sisukset ja ainakin suoli oli saatava pois, kun se irtosi kuului napsahdus. Huuhdellut kalat asetettiin ritilöiden päälle ja ne savustusuuniin. Uuniin pantiin lepän lastuja makua ja sokeria väriä antamaan. Kun yli 10 minuutin päästä silmät olivat selvästi irti, olivat kalat valmiita suolattavaksi ja syötäviksi. Sormisuolaus ja nauttiminen jo kuumana oli parasta. Loput pantiin pakastimeen vartomaan jatkoa.
Työlästä on tämän ruoan hankinta ja valmistus mutta mitäpä mökillä muutakaan sitten tekisi ellei ikiaikaista saalistusta ja kalanvalmistusta.

Pienten tarkkailua ja karkotusta

Marjapensaiden suojaaminen rastasverkolla auttoi ainakin siinä etteivät räksät käyneet kakkimassa marjojen päälle. Eivätkä siilit tarttuneet verkkoon koska jätin sen alhaalta 20 cm auki. Siitä raosta räksät kuitenkin oppivat käymään marja-aterialla ja poistuivat samaa tietä jäämättä kiinni.
Vielä syyskuun ajankin kuului idänhepokatin siritys pimeinä poutailtoina.
Syysmetsässä vaikersi pienellä äänellä hömötiainen.
Hiiriä ja rottia en halua tappaa mutta en myöskään päästää pesimään mökkiini. Siksi hommasin nakin sijasta hiirenkarkoittimen. Se on sähköverkossa aika ajoin toimiva, korkeaa ääntä päästävä laite.

Sunnuntaina bongasi Littoistenjärven rannalla puolen tusinaa kaukoputkimiestä ja nainen. Kohteina olivat satalukuiset valkoposkihanhet, sotkat, allit, ... haukatkin. Itse näin puolukkametsässä rusakon ja metsäkanalinnun, jotka säikähtäneinä pötkivät ja porhalsivat kiireesti pakoon.

Varis opetti harakoita kylpemään Littoistenjärven Ristikallion rannassa.
Närhi raakkui pahalla äänellä pihapuussa.
Rusakko pyyhälsi polkupyörän editse kohti rataa.