Kruisailua

Risteily on koukuttava laji. Marraskuun Kanarian saaria kiertäneellä matkalla oli asiakkaina 11 jopa 40 viikkoakin olleita ihmisiä. Minulle viikko oli ensimmäinen tätä alaa.

Lentomatka venyi mennessä 6½ tuntiin, takaisintulo vei 6h. Kristina laiva oli yleensä päivät ankkurissa ja siirtyi uuteen kohteeseen yöaikaan. Kanarian pienetkin saaret ja niiden luonto tulivat tutuiksi.
7.11. alkaneella viikolla iltaisin oli asiantuntijaluentoja ja tanssinopetusta.
Kävimme myös 3:lla viiniluennolla ja tunnistimme annettujen lasien antia. Erikoisin retki oli kaupunkipyöräily Las Palmasissa. Ja omaperäisin henkilökunnan muotinäytös laivalla.
Vain yhden päivän tapasretki oli loppuunmyyty: ensi kerralla varaan kaikki jo maista käsin.
Myös Gomeron saarella kuultu silbo-vihellyskieli, joka perustui fonetiikkaan - vaan ei merkitykseen, oli vaikuttavaa demonstraatioineen.

Ihastuin pienehköön risteilymuotoon: suomenkieliset palvelut (Kristina Cruises on matkan ja siihen liittyvien palvelujen järjestäjänä täysin suomalainen yritys), ei jonoja ruokailussa/retkillä, samanhenkistä matkaseuraa, runsaasti ohjelmaa ja tutustumisretkiä... LoroPark ja sen näytökset ovat ehdottoman hyviä,  ja aivan huippu oli merileijonashow.

Matkamuistoiksi jäivät ainakin yli 800 valokuvaa ja alle 3h videoita. Kaatajaiset tulossa.
Suosittelen!

Ruskaa etelässäkin

Metsät, pusikot ja puutarhat kukoistavat tällä hetkellä kaikissa paletin väreissä.

Mielestäni syksyinen metsä monine tuoksuineen ja väreineen on kuin rakas paratiisi kaupunkilaiselle. Kauneimmillaan se on syysauringon loisteessa ja lämmittämänä.
Pilvipoudalla kun puiden latvoissa tuulee ja lehdet kahisevat, se on kuin parasta orkesterin soittoa.
Sateella hajut voimistuvat ja vesi kastelee kulkijan.

Nyt syksyllä metsän värit ovat komeimmillaan. En koe tarvetta lähteä enää Lappiin ruskaretkelle, kun täällä etelässäkin voi nähdä kaunista metsäluontoa.
Rakastan metsää.
Öinen metsä voi vaikuttaa myös pelottavalta, mutta usein se on äänetön ja siksi rauhallinen.

Metsä-niminen elokuva myös meni BioVuoksi-teatterissa muttei saavuttanut suosiota: vain yksi katsoja oli eräänä iltana maksanut lippunsa. Taitaa taas olla kannattamatonta kun TV:stäkin saattaa tulla 15 elokuvaa illassa.

Jos haluat liikuttua metsärunosta, lue Saima Harmajan
http://onnitteluruno.blogspot.fi/2009/05/syysmetsassa.html

Syksyn saadessa

Syksyn saadessa alkaa sadonkorjuu...

Kulttuuriakin on ehditty harrastaa. Taireitte yä jäi väliin mutta Naantalin Kesäteatterin Vetämättömät oli kertakaikkiaan hauska (alapään ja pieruhuumorinkin ansiosta). Ihmeellisintä oli että kolmen kaverin vaatteet ja maskit vaihtui niin sukkelasti että luuli näyttelijöitä olevan enemmän kuin tosiasialliset 5.

Ajaessani kohti Imatraa poikkesin lepäämään entisen Luumäen motellin kohdalla Kivijärven rannalle. oltiin siinä uitu aina ohi ajaessa. Monet muistot palasivat mutta uutena kokemuksena oli herkkutattien löytyminen. Mietin että jos venäläisten sijaan motellin olisivat hankkineet italialaiset, herkkutatteja ei olisi jäänyt poimittaviksi.
Myös Mellonmäen monipuolinen sato on ollut käytettävissä: mustikoita, sieniä, puolukoita,...

Luumut jo kypsyneet muttei ihan niin runsaina kuin vuosi sitten.
Kirsikoita ei voinut poimia yläkerran ikkunasta kun niitä ei ollut, sensijaan nyt on mahdollista åkeroiden ottaminen sieltä.
Pajulintu kävi auki olleella ikkunalla tutkimassa, pysyttelin liikkumatta ja se viipyili pitkään.
Amiraaliperhosen ilmestyminen oli elokuun kohokohtia.

Omenia on tullut paljon jokaiseen 8 puuhun. Varsinkin åkeroita saadaan ja ne säilyvätkin jääkapissa pitkälti talveen.
Osa kesäompuista on tippunut maahan ja siemenensä jatkavat sieltä kasvuaan. Keväällä käytän sitten raivaussaksia, sillä pudokkaiden kompostiin kerääminen olisi aika työlästä.
Soitin Hanna Ollikaiselle omenoiden tuoremehun puristamisesta. Hänellä on kaupungin ainut asema ja hänestä myös leivottiin Imatran Inkeri 2013 seuraavana päivänä.

Imatra-päivän videointia. Sen positiivisin anti oli kanadalais-USAlaisen Suomi-Konferenssin kuoron esiintyminen ensin Koskenpartaalla ja myöhemmin Imatrankosken kirkossa.

Aikaisin kukkivat...

Sääoloiltaan kesä oli jo toukokuusta lämmin, kaksi helleaaltoa ja kesää on tuntunut olevan jo kauan. Kirjoitan tätä Olavinpäivän helteessä, joka yhä kiihdyttää kesän kuivumista

Kesäkuussa pääosa luonnonkukista kukki ja jäljelle jäivät melkein pelkästään syksyn lajit.  Niittykukkia on enää harvassa. Metsässäkin kypsyivät yhtaikaa mustikat, vaapukat ja lillukat.

Eräs varma keskikesän merkki on idän hepokattien ja muidenkin heinäsirkkojen siritys. Nyt ne olivat em. syystä hiukan myöhässä, kun vanha kansa sanoo vaapukoiden kypsyvät ja sirkkojen alkavan soittaa samaan aikaan. On kiva vielä vanhana todeta niiden korkean äänen kuuluvan.

Puutarhavaapukat katsoin ensisijaisiksi poimia vaikka ne kypsyivät viinimarjojen kanssa samaan aikaan. Perkasin saaliin 3 ryhmään: matoroskat, vähän vialliset ja priimat. Vain viimemainitut pakastin ja edelliset keitin aamupuuron mausteeksi. Vattumatoja oli vähän - nekään ei ehtineet kasvaa

Hassu eläin istahti aurinkoa ottaessani kädelle: vihreä 4cm:en sarvijäärä 2 cm:sine tuntosarvineen. En ollut nähnyt sellaista kuin lapsuudessa. Se lennähti pois kun aioin hakea kameran.
Tervapääskyt vielä kirkuvat Mikkolan yllä mutta lehtokerttujen laulu on jo vaiennut.

Naapurin valkoruskea kissa ei enää ollutkaan arka vaan ei ollut moksiskaan ilmestymisestäni pihalle. Eräs seikka sai selityksensä: kun se nuuhki syysleimukukkia ja sitten ravisteli takapäätään niille häntä jäykkänä, toteutui miksi leimukukat Sininkin mukaan haisivat kissanpissalle. Heillähän oli ollut neljä kissaa ja noita kukkia kotona.

Uimasäät ovat olleet suotuisia - Valkamanrannan veden pintalämpö vielä eilen 21 astetta. Mellonlahdessa vieläkin lämpimämpi.
Harvinaista on että pihlajanmarjat punertavat jo heinäkuussa.

Mittumaarin mentyä

Kesä on hehkeimmillään ja toivoisi että se kestäisi kauan

Jussina soittelin haitaria ja kitkin sipulipenkkejä mut poltin myös oman kokon: 2 metriset lieskat lähtivät muovisista energiajätteistä.

Mökillä Saarijärvellä menu oli kuin 5-tähden illallinen ja erittelyn arvoinen:
uudet perunat (uusi lajike "solisti"), salaatti, lohi, kantarellikastike, grillipihvit, porkkanakaurarieska + kirnuvoi, jälkkärix mansikat. Juomina marskin ryyppy, polkupyöräviini, vana tallinna. Myöhemmin sit vielä letut, hillo, kerma ja nuotiokahvi. Saunottiin, uitiin ja kylmää olutta kyytipojax. Veneenmallinen riippumatto rentoutti [].
Haitarinsoittoharjoittelua kilpakysymyksin. Nenomarasta tuli musiikkikuraattori, koska tunnisti melkein kaikki kappaleet.

Silloin vitsailtiin syksyn alkamisesta vaik oli hellelämpö. Julistin kuitenkin että vietimme tähtitieteellisen kesän ekaa päivää.

Mikkolan pihalla riksuttaa 5 harakanpoikaa emoineen kotinaan läheinen kuusi. Olivat kakkineet tuolille, nokkineet ylös sipuleita ja mansikoita. Laitoin estämään rastasverkot.
Tiaisen poikaset taas uikuttavat (yleensä 2-4 *) ja kertovat näin emolle olemassaolostaan. Ihana jasmiinintuoksu ruvennut tuntumaan ja pihaa leikkaan viikatteella vain tarvittavan määrän. Muu jää luonnontilaan ja kukkii mm. tuoksuvaa valkoapilaa ja leinikkiä kauniisti. Myös talveksi jää törröttäjiä.
Täällä tulee vuodenaikaan harvinaisia trooppisia myrskyjä ja ukkosta.

IBBF alkoi Imatra Big Bandin ilmaiskonsertilla. BB-klubin 30.6. Sauna palaa -tilaisuuteen sain myös liput. Samoin ke 3.7. Blues risteilylle Lappeenrantaan.

Keikkaakin pukkaa: Luokkatoveritkin toivoivat heinäkuussa lauluiltaa, kun riemujuhlat meni niin hyvin.
Lappeentien poikien Saimaan risteilyllä 6.7. säestän ja soitan taas.

Juhlapuvussa

Kevätkesä - paras vuodenaika: luontomme näyttää uusiutumiskykynsä

Puutarha on nyt juhlapuvussa: kirsikka-, luumu- ja omenapuut ovat valkoisina. Mehiläiset hyörivät niiden kukkien kimpussa ahkerina. Tuomi kukkii ja syreenien ja jasmiinin kukkimista odotellaan. Kunnostetut viinimarjapensaat lupaavat myös runsaan sadon. Valkosipulipenkit olivat talvehtineet hyvin mutta rönsyleinikit pyrkivät valtaamaan kasvualaa.

Lempeä tuuli saa oksat heilumaan nätisti. Äänimaailmasta erottuvat lehtokertun, tiaisen ja tervapääskyjen kirkumiset. Pyöräretkellä säikähdin kun kadunvarren puusta pamahti kova satakielen nakutus. Sateen jälkeinen ilma tuoksuu raikkaalta ja terveelliseltä. Lämpö on herättänyt koko luonnon kukoistamaan. Perhosista kaali-, nokkos-, sitruunaperhoset sekä sinisiipi ja neitoperho nähty.

Itsekin sonnustaudun torstaina parhaimpiini Yhteislyseon juhliin: 37 oppilastoveria seuralaisineen on ilmoittautunut tapaamaan toisiaan ja muistelemaan aikaa 50 vuoden takaa. Valtionhotelli tarjoaa arvoiset puitteet, siellähän juhlimme myös 50 (ja 10) v sitten.

Ruokailun jälkeen on luvassa vapaata ohjelmaa: puheita, laulua, soittoa, seurustelua.

Osallistujien toivotaan tuovan cd-levyjä, kasetteja, päiväkirjaotteita, valokuvia, laulujen sanoja, nuotteja, soittopelejä, tietokilpailuaineistoa, Imatra-aiheisia julkaisuja, ylioppilaslakit otetaan mukaan ryhmäkuvaa varten. Sitten siirrymme alakertaan Valtsun kellariin, jossa on esim. piano, vapaata lattiatilaa, pikkupöytiä ja tuoleja seuraavaan vuorokauteen asti.

Tainnee olla yleinen sosiaalinen tilaus tapaamisille, koska luin Uutisvuoksesta että Vuoksenniskan yhteiskoulun oppilaat sekä Tainionkosken Ritikanrannan lapsetkin kokoontuivat juuri.

Myös kaupunki? tarjosi lauantaina Koskenpartaalla musiikkia 14:stä iltayhdeksään asti maratonkonserttina. Karjalan harmonikkaorkesteri Pasi Suikkasen johdolla esitti tuttuja iskelmiä ja tanssimusiikkia kymmenkunnan soittajan avulla.

Pohjoisesta etelään

Äkäslompoloviikko

Tutulla porukalla matkattiin viikoksi 12 bussilla hiihtoreissulle Ylläkselle.
Hiukan raskaaksi on tullut tuo yöllä matkustaminen 1000 km, ensi vuonna tarvinnee harkita lentämistä.
Majapaikkana oli Äkässolmu, aivan kunnollinen ruokala-majoitus 3 km keskustasta.
Hiihtokilometrejä kerty yli 60, mikä oli vähemmän kuin vuosi sitten.
Tuntureiden laeilla ei tuulisuuden vuoksi käyty. Mutta sää metsässä oli muutaman asteen pakkasella ja pääosin aurinkoisella säällä suotuisa.
Vapaa-aikana soitettiin, laulettiin, otettiin ja käytiin Pub Huminassa, Riemuliiterissä ja Viskikirkossa.
Erikoisin oli konsertti Pyhän Laurin kappelissa: hämeenkyröläinen pariskunta esitti "intuitiivista musiikkia", jollaista aasialaisilla soittimilla aikaansaatua en ollut kuullut sitten 70-luvun.

Viisi päivää Toscanassa

NaturaMed Pfarma tarjosi matkanjärjestäjä UTS:n kautta taas mahdollisuutta Italianmatkaan.
Lentoyhtiö AirExplore ja opasfirma BonusFly mukana saavuttiin makaroonin, viinin, mafian ja musiikin maahan. Lämpöä oli kevään 22 astetta, Firenzen keskustassa auringossa jopa 28. Oltiin "Firenzessä virtsaamassa ja Pisassa pissaamassa";=) & Luccassa lumoutumassa.
Erakkomunkkien luostarikylä Certosa, roomalaisiltakin valloittamaton Volterre, toscanalainen iltajuhla, Välimeren runoilijoiden lahti Golfo dei Poeti ja kalastajakylä Lerici nähtiin. Olivat upeita ja sää aurinkoinen paitsi Pisassa satoi. Matkaoppaan sepustukset priimaa ja tosi antoisia ja maassahan riitti historiaa.

Tiivis matkailu keskeisiin Toscanan kohteisiin jätti kaipuun seuraavaan matkaan, joka luvattiin tehdä Barcelonaan syksyllä. Matkamuistoksi saatiin lisäksi videoitu ja erinomaisesti editoitu DVD-levy, josta matkaseurankin saattoi tunnistaa.

Surun hoitoa

Suruhan on tasapainottava tunne, jonka tarkoituksena on suojella menetyksen kokenutta mieltä ja auttaa ajan kanssa tunnetuskassa. Se on siis positiivinen tunne, jonka muuttumista negatiiviseksi masennukseksi on välttäminen.
Tunne, että joku välittää minusta, voi auttaa jopa 40%.
-Rakkaasta Sini-ystävästä luopumisen kokeneena 2008-11.

1 Säännöllinen elämä, rutiinien ylläpito: samat nukkumaanmeno-, heräämis-, ruokailu- ja liikunta-ajat,...

2 Terveellinen, vahva ravinto

Hyvää ruokaa: kaurapuuroa, kokojyväleipää ja voita, juustoja, monipuolisia salaatteja ja hedelmiä, salaatinkastikkeena oliiviöljyä, täysmehuja, naposteluun (pistaasi)pähkinöitä, lohduksi tummaa suklaata. Jätä kaljanpaska hyllylle tai osta alkoholitonta!

3 Säännöllinen liikunta!

4 Lääkärin määräämä lääkitys (ehkä nukahtamis- ja ahdistuslääke) aluksi.

5 Terveyskeskuksen tai yksityisen erikoissairaanhoitajan kanssa keskustelut.

6 Seurakunnan sururyhmään osallistuminen.

7 Terveyskirjastosta hoito-ohjeita

hakusanana Masentuneisuus tai Psykologinen onnellisuus tai Onnentaidot http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti

Esim. ventovieraan puhuttelu ja hyvä teko kerran päivässä, hyvien asioiden kirjaaminen viikoittain lisäävät kiitollisuutta elämästä. Väärä lääke ja alkoholi vain masentaa lisää.

8 Kirjallisuus, kuten Martti Lindqvistin 1994 lähtien puolison menettämisen surutunteista kertovat opukset.

9 Uuden virsikirjan takaosan rukoukset edesmenneelle/kuolevan puolesta,...

10 Tunteiden kirjaus ylös omaan käyttöön.

11 Requiem-musiikin kuuntelu.

12 Puhelinkeskustelut ja tapaamiset ystävien tai tuttavien kanssa.

13 EFT.fi -manuaalin mukainen naputtelu auttaa nukahtamaan ilman lääkitystä ja joka päivä kohti parempaa. EFT=tunteiden vapauttamisen tekniikka.

14 Selviytymisen muita keinoja yksilölle [Muutosjaksaminen012013.doc]

ja yhteisössä [Oma_jaksaminen_ja_työn_rajaus_vertaistoiminnassa]

15 Kiitollisuuden tunteminen siitä että itselle oli suotu arvokas lähimmäinen.

16 ”Aika haavat parantaa”

Vitsi vitsi

Viime jouluna sain lahjoiksi mm. kaksi vitsikirjaa vuosille 2013. Ilahduin etenkin tuoreista koululaisvitseistä, jotka osoittivat nuorison olevan luovia. Tässä pari esimerkkiä:

Opettaja oli kuullut että Pikkukalle (7v) olisi oppinut kotona jo numerot. Hän halusi testata osaamisen ja kysyi:
-"mikä tulee kymmenen jälkeen?"
-"sotilas".

Fysiikan opettaja halusi havainnollistaa Arkhimedeen lakia ja kysyi:
-"mitä tapahtuu, kun menette ammeeseen jossa on vettä?"
-"puhelin soi."

---------------

Kerron nyt kuitenkin tositapauksia, jotka koin pari vuotta sitten:

1. Olimme sydänyhdistyksen risteilyllä Airistolla kun nuhaisena heitin
käytetyn paperinenäliinan yli laidan. Rouvat ryhtyivät moittimaan
huonosta esimerkistä lapsille.
"Mutta eihän täällä ole kuin vanhoja" vastasin.
"Niin, ???" ihmettelivät rouvat.

2. Petreliuksen uimahallin miesten saunassa istui vanhoja herroja. Eräs
kertoi palauttaneensa uuden kännykkänsä kauppaan, kun se ei toiminut.
Kaupassa neuvoivat ettei sitä pakkasella kannata pitää ulkotakin taskussa
koska akku hyytyy.
Arvelin että ilman opastusta ukko saattaisi tuoda puhelimensa myös
kosteaan, kuumaan löylyyn.

3. Itäkeskuksen käytävällä myi yksityisyrittäjä leipiä ja leivonnaisia.
Asiakas ilmoitti ettei osta niitä, koska leipurit kuulemma laittavat
siivouksessa kertyneet roskat taikinan sekaan. Myyjä kumosi väitteen.

4. Salessa su 12 jälkeen lähes hampaaton ukko tuli kauppaan ja toitotti
suu auki, ettei muistanutkaan mitä tuli ostamaan. Kassa ja -jonolaiset
nauroivat kun verestin krapulaisen näköisen ukon muistia: "kaljaa ja
tupakkia tietysti."

5. CM:n Alkon kassa toivotti lähtiäisiksi:
-"hyvää päivän jatkoa!"
-"siis juopottelun merkeissä?" kysyin
-"ei kun yleensä..."

6. K-kaupan kassalla asiakas pakatessaan runsaita ostoksiaan ja
maksaessaan ihmetteli, kun ohitseen kulki perhe, jotka "eivät ostaneet
mitään". Kassa ei kommentoinut, mutta asiakas toisteli vain: "eivät
ostaneet mitään".
Itse ajattelin että miksi ostaisivatkaan kun täällä on niin kallista.
Sitäpaitsi perhe saattoi löytää "eioota" tai totesi korkeat hinnat kuten
minäkin.

---------------------------------------

HS:ssa 3.2. oli kiva idea Bullshit-bingosta:

Eii meillä mitään vihreitä ...

... ajatuksia silloin ollut. Joulun jälkeen tuli tällaista postia kierrossa. Mainio kertomus on kivasti käsitelty ja mielestäni ansaitsee tulla julki useammallakin foorumilla.

Kuvitelkaa, ellette ole kokenut:
Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla
 kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta
ympäristölle haitallisiin muovikasseihin.
 Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen
nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa vastasi:
"Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet
tarpeeksi ympäristöstä."

Oikeassahan hän oli - ei meidän aikanamme ollut vihreitä ajatuksia. Siihen
aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja olutpullot kauppaan, joka
sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja steriloitavaksi ja
täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää yhä uudelleen.
Niitä siis todella kierrätettiin. Mutta ei meillä mitään vihreitä ajatuksia
silloin ollut.

Me kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei
ollut rullaportaita. Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet
 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä
olevaan lähikauppaan.
Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.

Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin käsin, koska ei ollut näitä
kertakäyttöisiä. Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 220 voltin
virtaa käyttävässä vempaimessa - tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet
 ihan oikeasti. Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet
vaatteet, eivät aina upouusia.
Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään vihreitä ajatuksia.

Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta
joka huoneessa. Ja teeveeruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä koko Pirkanmaan.
Keittiössä tehtiin ruokaa ja hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin, koska ei
ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä.
Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja
sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia.
Emmekä me ruohoakaan leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli
työnnettävä käsikäyttöinen ruohonleikkuri. Me pidimme lihaskuntoa yllä
työnteolla emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla.
Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä ajatuksia
silloin ollut.

Me joimme lähteestä tai vesikraanasta kun janotti, sen sijaan että olisimme
joka kerta käyttäneet muovi- tai pahvimukeja. Täytimme täytekynät musteella
emmekä ostaneet heti uutta kynää, kun muste loppui. Ja vaihdoimme partahöylän
terän heittämättä koko kapinetta roskiin, kun terä tylstyi.
Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon, ja
lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan eikä äidin tarvinnut hoidella
heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua.
Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille
elektronisille laitteille. Eikä tarvinnut käyttää mitään tietokoneohjattua
 vempainta, joka on yhteydessä tuhansien kilometrien
päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän
pitsapaikan.

Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten tuhlaavaisia
me olimme, kun meillä ei ennen vanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?
...