lauantai 30. heinäkuuta 2011

Niin se kesä 2007 meni

Kesän alku oli lauantai 26.5.2007. Lähtö Punavuoresta viivästyi kaasuhellan tarkistuksen vuoksi (ajoimme Herttoniemestä takaisin).
Imatralla odotti kesäsade tullessamme. Iltaa istuttiin Mikkolan yläkerrassa Maisan ja Maran seurassa.
Sunnuntaina 27.5. A. Aimo, ins. ja Maran koulukaveri, pyöräili pihaan. Mara heitti Sinin klo 17 junalle ja talviturkkinsa Vuoksen Varpasaaressa.
Seuraavan viikon Mara vietti mm. maatöissä istuttaen kaaleja ja kylväen siemeniä. To kävimme Aimon kanssa Joutsenon Katralammella heittelemässä. Löytyi teerenpesä, jossa 1 muna. Ja korvasieniä, jotka Mara ryöppäsi ja pakasti.

Maran ja Sinin varsinainen kesäloma alkoi juhannuksena. Aattona 22.6. suunnattiin Imatralle Kuusankosken ja serkku Annelin kautta. Tämä (69v) yllätti tietokone- ja kuvankäsittelytaidoillaan. Naapurissa katsomassa Aamiainen Tiffanylla. Juhannussää oli suosiollinen.
Sunnuntaita 24.6. kuvaa seuraava Puuhamaa-säveleinen runo:
"Romokallio on hauska paikka, Romokalliossa on mukavaa,
Eevan kanssa viettää vaikka koko päivän kesäisen".
Sateisen alkuviikon piristeeksi saatiin asuntoautovieraita: Tuomola & Seppänen Turusta Maran talosta, sekä Karhut Lpr:sta, Ella-koiraa unohtamatta.

Viikon 26 sää oli hyvin vaihteleva ja enimmäkseen huono. Aamuisin aatokset askaroivat, pääsemmekö tenniskentälle vai emme. Joskus sentään pääsimme. Mara yleensä päihitti Sinin mutta onneksi suostuu pelaamaan Sinin kanssa ja toimii oikeastaan coachina. Hyvähän parempansa kanssa on pelata - siinä oppii paljon. Tosin sai Marakin juosta, kun Sini iski palloa taktisesti kentän laidalta toiselle. "Hohhohhoijaa, kun juoksuttaa pientä poijaa..."
Pe 29.6.07 alkoi kaunistautuminen viikonloppua varten. Olimme Eevan kanssa varanneet kampaamoajan Salon Heikistä, mutta ah, vaikka paikkaa oli Eevalle suositeltu, oli palvelussa jotain outoa: ensimmäisen ajan saanut Eeva oli lähes ihmetellyt, oliko hän ylipäänsä oikeassa paikassa, kun asiakasta ei ekaks noteerattu. Sini aloitti toiveikkaasti: "mulla on aika yhdeltä", mutta pääsi pukille puoli kaksi. Lopputulos kuitenkin tyydytti eikä hinta 26 e päätä huimannut. Lisäksi salongin viihtyisyyttä lisäsi komea kivinen koristelu peilien ympärillä ja holvikaaressa. Olivat kuulemma itse tehneet, siitä pisteet. Kampauskahvit joimme Mikkolan pihalla.
La 30.6. oli sovittu koulutapaaminen Buterilla. Koossa olivat koulumme parhaat voimat: Eeva, Raija, Tommi, Ilpo, Mara ja Sini. Vaan eipä saatu mukaan Raijan miestä, vaikka hän oli äskettäin liikkunut kulmilla. No, illasta kehkeytyi hauska ja viihdyttävä: alkudrinkit katubaarin terassilla ja sitten herkkujen ääreen yläkertaan.
Jatkopaikaksi sukeutui Mikkolan YK:a. Maran kotijäätelö maistui kera kuohuviinin, ja keskustelu sinkoili vitseistä syvemmille vesille. Vanhempiin liittyvä trauma virittää, herkistää ja vakavoittaa 40-lukulaisia, lopputuloksena kuitenkin: he tekivät parhaansa, enempään eivät pystyneet. Vieraat viihtyivät köyhän miehen KARAOKE-laulujenkin kera heinäkuun puolelle asti.

Mara ja Sini aloittivat heinäkuun sonnustautumalla automatkalle kohti Mikkeliä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Lappeenranta, ei kuitenkaan Armilan sairaala eikä mikään lukuisista vierailupaikoista, vaan satama, josta yritimme löytää kuuluisaa hiekkalinnaa. Vallien kautta sinne oli taivallettava, sillä alue oli jotenkin "perällä", kun sitä keskustan suunnasta lähestyimme. Alue myös yllätti koollaan. Ehdotonta taidetta näimme - fantasiahahmoja ja historiaa, mutta kuitenkin... Kenelle tämä kaikki kaupallisine lisäkuormituksineen oikein on suunnattu, lapsille vai aikuisille? Nopeasti pois.
Vähän ennen Mikkeliä Vitsukka-auto alkoi yskiä ja nykiä: näytti ja kuulosti tosi pahalta. Sadepisaroitakin napsahti muutama, löytäisimmekö majapaikan vai pitäisikö jättää auto raitille, jotta ehtisimme ajoissa Mikaelin konserttiin klo 19 ja syödäkin pitäisi sitä ennen. Onni onnettomuudessa oli tiepartio huoltoasemalla, ja saimme ensiavun mutta totesimme että omiin eväisiin, joita onneksi oli matkassa, oli tyytyminen. Lykkyä oli siinä suhteessa, että majapaikkamme Hotelli Uusikuu sijaitsi konserttitalo Mikaelin läheisyydessä.
Pukeuduimme parhaimpiimme ja askelsimme Mikaeliin, jonka ympäristö oli ihana vihreä puisto Pankalammen rannalla. Päivän yllätyksistä odottamattomin oli vielä edessä: orkesterin johtaja oli tunnin myöhässä eikä ollut ehtinyt harjoittaa orkesteriaan vaan joutui vaihtamaan Sibeliuksen Tsaikovskiin.
2.7. Maran täytyi päästä uimaan Pankalampeen; olihan se näyttänyt  houkuttelevalta jo edellisenä iltana Mikaelista.
Olimme jääneet lähes täysin vaille aamiaista. Edellisiltana huvenneista eväistä oli jäljellä vain jogurtti-marjaseos. Siispä kohti Mikkelin toria. Se oli jäänyt mieleemme leppoisena keitaana kesän -91 "auringonpimennysretkeltämme".
Halliakin kävimme kurkistamassa ja olisimme ostaneet herkullista bekonia, mutta kauppias ei noteerannut ulkopaikkakuntalaisia, vaan keskittyi paikallisen rouvan palvelemiseen ja poistuimme paikalta.
Lihalörtsy ja "pari kahvia" maistuivat herkullisilta letkeässä toriympäristössä. Mara lienee salaa harjoitellut, koska lörtsyn syöminen sujui häneltä paikalliseen tyyliin. Mikkelin torilta mukaan jäi myös muhkea joogamatto ja Kaijalle vietävä muikkukukko (ahvenkukot loppu).
Sitten alkoi matka kohti Puumalaa. VW kuumeni ja Anttolassa tuli keskeytys Nesteen huoltamolla fläktin korjauksen ajaksi. Viimeiset 6 km Kaijalle olivat varsinaista nimismiehen kiharaa ja somerikkoa. Serkut Antti ja Pirkkokin osasivat paikalle myöhässä parin matkaohjeen kyselyn jälkeen. Kaijan pöydänantimet (4-5 ruokalajin päivällinen) olivat taas herkullisia.
Sini koki Kaija- ja Antti-serkun tapaamisen myönteisenä sillä heidän kauttaan tuntui syntyvän suora yhteys äiti-Inkeriin. Eikä Pirkonkaan ruokasoodaohjetta sovi moittia. Niin siinä vain kävi, että Retrettiin ei enää ehditty lähteä.
3.7. Sini hälytti Tuupparit paikalle katsomaan siivottavia alakerran tiloja. Mukava 3 hengen siivouspartio kävi paikalla ja luvattiin tulla tositoimiin seuraavana päivänä. A. Aimo kuunteli korvat hörössä työn hintaa 25 e/h sis. ALVin.
Kesän lämpö helli aamun tennispelaajia (M. voitti aina).
4.7. kävimme uimassa Varpasaaressa ja myöhemmin mattopyykillä Mellonlahdella. M. osti pakastettavat mansikat 5 kg ja siivoojat käyttivät 6 tuntia aikaa alakerran luuttuamiseen.
5.-6.7. Torstaina olikin sitten Ukkosniemen vuoro. Matti Q. oli kutsunut savusaunaan, jonne matkasimmekin sitten kirjaston Internetpisteen kautta. Mutta ah(!) Ukkostie piilotteli meitä härskisti.
Oli mukava tavata Leena ja Matti sekä Outi, Tuomo ja Riikka. Riikka on suloinen pieni prinsessa ja Tuomo tiedonhaluinen nuorimies.  Savusaunasta uimme 3x ja vaikka sää oli viilennyt, vesi tuntui lämpimältä (22 astetta).
Maralla oli epätavallinen puhelintrafiikki; myös työasioista soitettiin. Ja seurauksena olikin, että perjantaista tulikin 2-kertainen vieraspäivä: ensin saapui Kaarina P. ja sitten Tine K. Tine oli käynyt LPR:ssa katsomassa Eero V:täkin, joka oli aivohalvauspotilaana Armilan sairaalassa. Kun kyselimme kuulumisia, Tine vastasi mm.: "katselen mieluummin eläviä kuin kuolleita ruumiita". Istuimme neljästään ulkona 3 h Sinin laittaman buffet-pöydän antimia nauttien. Kaarinan kanssa loppuiltaa vietimme soittaen ja laulaen 60- ja 70-lukujen iskelmiä.
7.7. Päivä valkeni sääennusteiden vastaisesti kirkkaana ja kauniina. Mara vei kaimansa kanssa Lappeentien pojat ry:n tarjoilulastioita eli "10v-juhlaristeilytavaroita" satamaan. 6 tuntia vierähti Saimaalla m/s Christina-laivalla ja Masteen saaressa. Sinin ja Kaarinan päivä kului leppoisasti ympäristöön tutustuen (Mellonmäen tuntumassa) ja syvällisiä keskusteluja käyden. Valitettavasti Kaarina poistui jo illansuussa Espooseen. Eikä Marakaan jaksanut lähteä "Itikkabaariin" illatsuihin kulmille. Ja aamulla piti hakea Vitsukka satamasta.

9.-12.7. Aamuisin jatkuivat tennisharjoitukset lämpimän sään vallitessa. Numerot olivat yleensä 6-0:sta 6-3:een Maran hyväksi. Täytyy tunnustaa, ettei tiettyä "demariutta” Sinin vastuussa kuitenkaan esiintynyt.
Kävimme kesäteatterissa seuraamassa Laila Hirvisaaren Kruununpuistoa,  joka Anu Hälvän & kumpp. esittämänä oli ammattitaitoinen, nautittava, parituntinen “musikaali”.
Parilalla paistoimme torin tai Euromarketin perattuja muikkuja.
13.-14.7. Vitsukka-auto oli käytettävä Niskan Autossa korjaamolla, jotta uskalsi lähteä Keski-Suomen Karstulan Lahdentielle asti. Matkasimme 5½ tuntia ja olimme klo 15 perillä. Isäntämme Irkka ja Reiska olivat vieraanvaraisia tarjoten muonituksen lisäksi nukkumapaikan ja saunan. Erikoisuutena saimme muurinpohjassa laitettua kanawokkia. Aiottu poikkeaminen 100 km:n päässä Kaustisilla peruuntui mielenkiinnon lopahtamisen vuoksi.
Mara sai synttäripäiväkseen hienot laulutoivotukset. Ja lähtiessämme itse kajautimme muunnelman Puuhamaa-laulusta. Ilta meni matkassa Tampereen kautta Turkuun. Ohitimme Mäntän tienoilla mm. täynnä joulupukkeja olleen linja-auton (pysähtyneinä kuselle).

2.-3.8. To oli Maran eka osa-aikaeläkepäivä. Hanna kyytiin Kalliosta ja tultuamme Mikkolaan luonto oli taas jo vallannut vihreydellään pihan. Hannan kaa söimme ns. mutukkapizzan punkkua kyytipoikana ja marjojen poiminta alkoi. Mustia viinimarjoja oli vain 2 uusimmassa pensaassa ja epäilimme varkaiden/räksien käyneen nauttimassa vieraanvaraisuuttamme. Tyhjien pensaiden mysteeri selittyi pölyttämisen puutteeseen (seuraavina tekijöinä: leikkaamattomuus, lannan puute,...). Näkyi eka amiraaliperhonen.
Vierasvuoro vaihtui pe, kun Hanna matkusti 17:n junalla takaisin ja Hesasta tuli Sini tilalle. Olimme tutustuneet myös myynnissä olleeseen Rantalinnaan Ruokolahdella (12,5 ha, pyyntihinta 4,2 Meuroa).
4.8. Olimme kutsuneet N:t ja Q:t ruoka-lauluvieraiksemme ja porukka viihtyi yli 9 tuntia seuraavan vuorokauden puolelle. Aamuisin taas tennistä (Sini ylsi jopa 6-4 -tulokseen) ja Maran lomaviikko alkoi.
6.-10.8. Mara askarteli talon kimpussa ja kävi Matin kutsumana Ukkosniemessä poimimassa mustia viinimarjoja, saalis oli emännän avustuksella 22 l. Seija L:n lupaama Sylvi-äidiltään vapautunut pyykinpesukone sai Mikkolan vessasta uuden tilan. Samalla astianpesukone siirtyi yläkerran keittiöön.
11.8. La tapahtui harvinainen serkkutapaaminen kun Jussi A. käväisi uuden Mersu-pakettiautonsa kanssa ohikulkumatkallaan Punkaharjulle.

1.-8.9. Mara matkasi taas Mikkolaan satoa korjaamaan. Pysähdykset Porvoossa, Koskenkylässä ja Pukarossa virkistivät matkantekoa. Sini oli jäänyt Aapelinkadulle kissavahdiksi.
Pakollinen 3 v. välein tapahtuva lämmitysuunien nuohous toimitettiin. Vaihdoin LVIS-projekteissa astianpesukoneen liitosputket oikeankokoisiksi ja asensin itse ne toimimaan.
A. Aimon kaa joimme sateen inspiroimana brandyä ja mm. politikoimme (USA-Russia, roskapankit, harrastusopiskelu -teemoja).
Jänhiälän kankaat kutsuivat ja sieltä aseman ja radan varresta  mustikka-puolukkaa löytyikin 4 l verran.
To lämmitin Mara N:n ja Veijo V:n kanssa ulkorakennuksen saunaa 4 tuntia ja kyllä viime kesien sisälämpöennätys - 55 astetta rikottiinkin reilusti. Tekemäni mango-Sinihomejuusto-kanat jäivät syömättä, kun Maisa oli laittanut kainuunjuustosalaattia ja Mara grillannut possupihvit, jotka taas vaativat kossu-kyytipoikaa.
Omenapuussa kävi orava. Marjapensaat leikattiin ja lannoitettiin.
Lopuksi Mara katkaisi taas vedet pois päältä, laittoi ovet säppiin ja matkasi Vitsukan ja satolastinsa kanssa la Albertinkadun kautta Matinkylään. Hannalle ja Ollille käytiin viemässä satotuliaisia Korkeavuorenkadulle.

Mikkola jäi odottamaan lokakuista talviteloille panovisiittiä ja ensi kesän käyntejämme ja uusia ystävävisiittejä.
-Mara ja Sini

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kesää Mikkolassa 2006

Puutarha ja sato kaikki kaikessa


Kevään alkajaisiksi istutin jo perinteisesti uuden omanapuun: Lobo-talviomenan. Se ei vielä tänä vuonna kukkinut, mutta vuoden perästä odotan jo punaposkisia talviomenoita. Käänsin kasvimaan ja istutin siihen valko-, kepa- ja punasipuleiden kynnet. Lisäksi retiisin, salaatin, porkkanan, punajuuren, herneiden kylvö. Auringonkukka olisi tehnyt kanssa terää. Kesäkurpitsan taimia olin kasvattanut jo Turussa.

Alkukesän omena-, kirsikka- ja kriikunapuiden sekä syreenipensaiden kukinta oli kokemisen arvoista. Verannan ikkunanaluskukat, jotka oli tuotu Lampsiinjoen kulleropaikasta, lisäsivät kauneuselämystä. Toisella sivustalla soivat ruskeat päivänliljat värejään silmillemme. Monesti merkitsin ylös, kuinka monta kukkaa oli sinä päivänä auennut (0...10 kpl).
Naapuritontin (kaupungin) vaapukoista tuli monta pakasterasiaa.

Kesän lopussa olivat tynnyrit tyhjät ja joutui käyttämään vesijohtovettä. Niittämistäkin oli, vaikka kuiva kuuma kesä piti kulonkuivasta heinästä huolen. Komposti sai urealisänsä multa luonnollista tietä.

Eläimiä ja filmausta

Sinitiaisten pönttöjen kunnostus tuotti yllärin: toisessa oli kuoriutumattomia, kuivuneita munia puolisen tusinaa; ilmeisesti jokin onnettomuus oli pesijälle sattunut. Kiuru lauloi täällä puussa. Käkeäkin kuultiin.

Hommaa oli myös linnunpelättimenä toimiminen, sillä rastaat ja käkikin kyttäsivät kypsyneitä kirsikoita. Olinkin tehnyt sopimuksen, että mä korjaan kirsikat alaoksilta ja he ylempää. Olin insinöörinä kuitenkin rakentanut kepin nenään leikkurin, joka toimi narusta vetämällä. Apuna lisäksi A  tikas, jolla saattoi melko ylhäältäkin korjata kirsikoita. Avuksi myös oksantaivutin toi pitkien puiden yläosatkin ulottuville.
Toissakesäinen Sulo-siili tai sen poikanen vieraili yks kerta tulisijan luona. Poistuin hakemaan kameraa ja kermaa mutta sillä aikaa harvinainen vieras oli poistunut kenties ojanpohjaa myöten jo naapuritontille. Vaikka jatkoin ruokkimista mm. muikunperkeillä, ei siiliä enää näkynyt. Ehkä variksetkin olivat kiinnostuneet kalantähteistä, kun aina oli tavara hävinnyt - vaikken ollutkaan nähnyt ketään käyvän apajalla. Laitoin haaskankin marinoiduista jo kauemmin jääkaapissa olleista lihanpalasista, mutta nekin olivat hävinneet ennen kuin taas ehdin kameran kanssa tähtäyspaikalle. Nopsia ja taitavia "pullasorsia olivat" näkymättömät, mokomat. Tarvitsin nimittäin valokuvia eläimistä, koska töissä oli julkistettu digikuvakilpailu kesäkuukausiksi. (Eläinkuvaehdokkaita 2006)

Perhosia näkyi: kaali-, sitruuna-, ritari- ja tesmaperhosia sekä suruvaippa. Mutta neitoperhot ja amiraalit eivät vielä elokuun puoleenväliin mennessä olleet ehtineet tulla.

Uintipaikkoja riitti


Uimassa käytiin myös Valkaman, Ukonlinnan ja Lempukan uimarannoilla. Valkamanrannantiellä siinä kohdassa, jossa Salpausselältä alkaa Saimaa näkyä, on sykähdyttävä tunne. Ihan kuin lapsena - olon valtasi ihana innostuneisuus. Aamuisten tennisotteluiden jälkeen virvoituksen antoi Varpasaaren uimalaitos 3 km:n päässä. Immolanjärvessä uitiin tuttavan mökillä. Olkinuorankadulta piti päästä myös yleiseen uimarantaan, mutta tyydyimme tsekkaamaan vain Riitan ja Topin tontin.

Mökin ylläpitoa


Pari kertaa kesässä siivottiin Mikkolan ala- ja yläkertaa. Korjasin myös taloa: ikkunat, joista puuttuivat sulkimet ja rampit lisäsin ne varastostani niihin. Nyt sitten tarvitsee todella murtautua eikä vain irrottaa ikkunanauloja ja ruutuja. Piharakennuksen ikkunat, jotka oli irtoamassa laseistaan, korjasin myös. Sisäportaat olivat kuluneet (ilman mattoa), ne maalasin 2 osassa: ensin toinen reuna ja sitten toinen.

Kodinkoneetkin vaativat korjaamista: Husse-astianpesukone tarvitsi käyttää huollossa, jossa puhdistivat sen. Ja lämminvesiboileri ei lähtenyt lämpiämään ennen kuin sähkömies kävi kovistelemassa termostaattia ja neuvoin kääntämään sen vain nollalle ilman sähköproppuihin koskemista. Taas sai lämmintä vettä ja suihkussa käydä.

Tunsin itseni joskus Mikkolassa ikävystyneeksi ja usein lojuin puutarhan riippukeinussa. Silloin auttoi mm. että nousin polkupyörän selkään ja ajoin Mellonlahdelle uimaan. Takaisin tullessa saatoin ajaa vanhojen vattupaikkojen kautta ja pistellä suuhuni herkkuja, jotka pienenivät viikko viikolta   sateiden puutteesta johtuen. Jos ei ollut mitään tekemistä, saattoi kitkeä kasvimaata tai iltaisin kastella sitä. Monesti tarvitsi kuivan ja kuuman kesän vuoksi kastella kuusentaimia ynnä omenapuita. Kun oli rentoutunut, saattoi taas keskittyä kuuntelemaan pääskyjen kirkumista ja idänhepokattien siritystä.

Erikoinen tapaus


Sattui olemaan elokuun eka sunnuntai tullessamme uimasta Ukonlinnasta. Havaitsin mannen näköisen miehen tulevan ison kanisterin kanssa naapurin huoltoaseman tontilta rinnettä alas ja käyttävän tonttimme ajotietä. Otin punaisen pakun, johon mustahousuinen (ei saappaita) ja valkopaitainen tumma kaveri laittoi kanisterinsa, rekkarin ylös: NFH  477. Aavistaessani polttoainerikoksen olleen kysymyksessä menin ilmoittamaan havaintoni huoltoasemanhoitajalle. Asemalla olikin yksin töissä Tuula, joka tivasi minulta: maksatko tämän 30,7 litraa dieseliä? Selitin tilanteen ja hän ilmoitti tapauksen poliisille. Kävin viikkoa myöhemmin kysymässä tilannetta ja hän kertoi rekkarin olleen 2003 käytöstä poistetun auton, mutta arveli senkin perusteella poliisin pääsevän jäljille (vaikkei vielä ollut mitään ilmoittanutkaan eikä rikosilmoitusta oltu tehty pikaisen kiinnisaamisen toivossa). Sini nimesi kulkupolun Valdemarstigiksi.

Kulttuuria ja kulinarismia


Kirjastohan oli 200 m:n päässä 6:ne yleisön nettikoneineen - paitsi heinäkuun kesälomien aikana tarvitsi käydä pääkirjastossa. Kulttuuriantia oli myös Koulu kosken kainalossa 2 -kirjan hankinta. Kesäteatterissa nähtiin Aapelin Siunattu hulluus, joka oli tavallista tylsempi lukuun ottamatta lehmää ja paria kusikohtausta.

BB-festivaalit jäi tällä kertaa väliin, vaikka ilmaiskonserttejakin oli mm. Inkerin aukion lavalla.
Lappeentien poikien perinteinen 9. toimintavuoden Saimaan risteily kyllä tehtiin.
Tanssikulttuuria nähtiin samassa paikassa, kun katutansseissa soitti ja lauloi Merja Ranta yhtyeineen.
Tuttavien kanssa kävimme tutustumassa Kolmen ristin kirkkoon Vuoksenniskalla.

Ruoanlaitto uudella parilalla antoi uunille tai avotulisijalle lisäarvoa: niin makkarat, pihvit kuin muikutkin paistuivat siinä raidallisiksi ja herkullisen kypsiksi. Lisämausteena tuli savun haju, jota myös Venäjä pohjoiselta, siperialaiselta "savumetsävyöhykkeeltä" saatiin. Sangriaa tuli laitetuksi sekä puna- että valkoviinimuotoisina. Se oli siitä hyvää, että laimennus oli sopiva (Spritellä) ja omia viimevuoden makeita kotiviinejäkin saattoi käyttää. Hedelmistä sai lisäksi tarpeellisia antioksidantteja.

Sini on tekemässä vierailuista Mikkolassa kesävieraskirjaa.