Ilmaista nettimusaa

21.10.2011, koska mm. luokkatoverit ovat jakaneet kirjeissään osaamistansa, laitan minäkin nettisivulinkkejä, joita itse mielenkiinnolla seuraan. Ne ovat nyt musiikkiin liittyviä. (hyvät kaiuttimet!). Innokasta entertainmenttia t. Mara

Löysin ihania klassisia levyjä Don Edringtonin portaalilta. Ovat vapaasti ladattavia osoitteessa: http://www.pcdon.com/.
Sieltä on linkkejä laulajien/esittäjien kuten Ella, Nat King Cole, Elviksen (gospelmusiikki!), ja esim. Plácido Domingo y Amigos, Connie Francis,... Useita versiota esim. Amadomio'sta, Amapolasta, Perfifdiasta,... Materiaalia voi soittaa ja tallentaa omaan koneeseen. Tein itselleni autossa soitettavia CD-levyjä. Kaveri neuvoo lisäksi ratkaisuja tietokoneen ongelmiin ja ohjelmien (kuten Wordin) käyttöä.

Portaali musiikin kuunteluun/videoihin on mielestäni tosi aarreaitta:

http://www.youtube.com/

Se kasvaa sekä käyttöliittymä uudistuu jatkuvasti.

Esim. hakusanalla "talvela" tai "virta olavi" taas löytyi kymmeniä esityksiä äänineen. Unohtamatta vaikka "Beatles" tai "abba" tai ketä tahansa. Löydät sieltä lempimusiikkikappaleet, esittäjät, säveltäjät,... Ja se on mainio tapa järjestää toivekonsertti illanvietto-ohjelmaksi (hyvät kaiuttimet kannattaa olla). Itse olen viime aikoina katsellut sota-ajan lauluja, Wiola Talvikkia, Mackebenia mutta myös "tuoreempia". Viime vuosisadan mielestäni parhaat laulajat ovat Maria Callas ja Mario Lanza. Tämän taas Anna Netrebko ja Rolando Villazon.

Ja YouTuben kokoama soittolista (jopa 100 ja enemmänkin kappaleita), jolloin ei tarvitse jatkuvasti klikkailla/valita. Soittolista avautuu ruudun alalaitaan ja siinä voi hyppiäkin. Valitettavasti valmiskokoelmissa on muitakin (ei kaikissa) saman genren/eri solistien esityksiä. Mutta sekä kohtaukset että niiden käsittely näyttävät muuttuvan. Nykyisin voi itsekin koota listoja ja kuunnella niitä jälkeenpäin. Kirjautuminen googlen s-postiin riittää, voi kommentoida ja äänestää peukulla.

Myös jazz-, taide- ja klassista musiikkia löytyy YouTubesta, esim. sanahaulla ”benny goodman”, ”big band” tai ”filharmonic”.

Ylen Areenassakin voi omana aikanaan katsella useita lähetyksiä, jotka kenties muuten olisivat jääneet nauhoittamatta. Kiva katsoa jälkikäteen esim. Estradilla-lähetyksiä.

http://areena.yle.fi/.

Kokeilin Areenan käyttöä ulkomailta käsin, mutta ei toiminut.

Nostalgiaa taas http://yle.fi/elavaarkisto/ mm. kaikki julkisuuden henkilöt alalta kuin alalta. Jälkikatselua (itselle sopivana aikana) tv-ohjelmista.Kaupallisia kanavia varten ovat www.katsomo.fi ja www.ruutu.fi.

Naxos-musiikkia on muutamien kuntien kirjastosivuilla esim.

http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentId=90324 klassisen musiikin helmiä...

Turun kirjastotunnuksella kohdassa aineistot ja... esim. Caruso, Gigli, Callas, Bjorling,… ja sivulta: monet ihanat oopperatulkinnat yhdellä levyllä (haulla: The Great Singers 1904-52).

Musiikillisia postikortteja voi lähettää osoitteesta http://www.tfo2011.com/fi/kortit/. Se on kasvava turkulainen erikoisuus tänä kulttuuri-pääkaupunkivuotena. Ja kaupungin filharmonisen orkesterin konsertteja voi kuunnella netissäkin .

Ja MET'in suoria/tallennettuja lähetyksiä www.finnkino.fi sivulta.

Syksyn muistoja ja merkkejä

Tähän ajankohtaan sopivia muisteluita 14.10.11.

Ennen kouluikää oltiin Alhon pelloilla perunannostotalkoissa. Saviset, solisevat sarkaojat olivat kylmävetisiä
ja savipadot, jotka tein, helposti sortuvia. Ei ollut asiaa Mellonmäelle lähtevän koululaisjoukon mukaan, koska olin vasta 6v. Lauloivat marssiessaan "Yl kasteisten vuorten me kuljemme..." ja olisin halunnut mukaan, mutta tuo ikä esti: ei vielä koululainen.
Kansakoulumuistoni syksystä liittyy kavereihin, tuoksuihin ja väreihin: ekakerran oli niin paljon uusia
naamoja, kun olin siihen asti leikkinyt yksin tai naapurin Laurin tai Ismon kanssa. Repussa sulaneet voit
eväsruisleivän päällä olivat oma tuoksunsa ja mausteensa. Kun havaitsee tutun värin siltä ajalta, se muistuttaa
lapsena olosta.
Oppikoulun lukukausien alun odotus pitkän kesäloman jälkeen oli myös toivottua. Ei enää kaivannut kesää, koska oli mielekästä oppimista ja iloista seuraa.
Opiskelun eka syksy toi mieleen Vihreät niityt ja Beatlesien sävelmät kuten All my loving.
Suunnistus vuosittain Luukissä loi pysyvän harrastuksen. Metsänä sitten Turussa oli Varissuon maasto
hirvihavaintoineen, tietämättä vielä että alueesta tuli pysyvä kuntoilukohteeni.
Keski-iän syksyynkin kuuluivat suunnistaminen ja hyötyliikunta Turun ympäristössä marjojen ja sienten perässä aina Halikkoa ja Liedonperää myöten.

Olen nyt jo seniorina marja-sienessä Kakskerrassa. Muuta ääntä ei metsästä kuulu kuin yllä lentävän koneen kumea jylinä. Suppilovahverot löytyvät tutusta, jo monena vuonna käydystä paikasta. Kerrotaan tarinaa, että niitä löytäisi kun kompastuu juureen – ja siinä niitä on rivi nokan juuressa. Kadmiuminkeltaiset kantarellit taas erottuvat selvästi keltaisista lehdistä kosteassa metsässä. Poimin ne kaikki mukaani paistettaviksi ja pakastettaviksi. Tuulen humina on rentouttavaa ja haapojen havisevat, keltaiset lehdet liikkuvat eläväisinä.

Syysauringon välillä pistävä polte on jo tuttua. Puhelinlangoilla istuu hiljaista väkeä miettimässä oikeaa
lähtöhetkeä etelään. Oma äkkilähtökin sinne saattaa olla vähemmän harkittua (kuten äskeinen Marmariksen
reissu). Kaupunkipuutarha Kupittaalla tarjosi stressiä vähentävää omenan tuoksua. Kesän ensimmäinen ja syksyn viimeinen putoava lehti tuntuvat yhtä liikuttavilta. Kaukaa kuuluu myös jo tilhien pirinää.

Tunnelmallista, koskettavaa musiikkia on sävelletty syksyn teemaan: Joycen Syysunelmia Kullervon sanoin ja Olan + Metro-tyttöjen tulkintana, Tauron Höstvisa, Kosman Kuolleet ja Viherluodon Punaiset lehdet sekä Sihvon Syysillan tuuli - vain 5 ekaksi mieleen tulevaa mainitakseni.

Elämänkaarta verrataan usein vuodenaikojen vaihteluun. Kun nyt elän elämäni syksyä, tulee mieleen vastaavia tuntoja: rajallisuus, sairaudet, elämänilon väheneminen (en olisi uskonut aina ikipirteän Pirkko Mannolan tunnustavan sitä, mutta...) sekä tulevan pohtiminen. Itse olen saanut uudistuneen henkisen/hengellisen asenteen avulla turvaa tulevaan. 1970-luvun parapsykologisen seuran kertomukset muistuivat vastaavina mieleen, kun Ylen Teema esitti syyskuussa kolme osaa Mielen salattu voima -dokumenttia. Tommy Hellsten vielä yllätti esittämällä, että psykologiassa on edessä huima mysteeri, jonka uskonnot ovat ratkaisseet jo aikoja sitten.