... ja on kuulakkaita päiviä ja sateita vuorotellen, metsän tuoksuja haisteltu, rentoutuen ja menneitä mietiskellen.
Linjanmetsä on oiva paikka monimuotoisuudessaan: näin suruvaipan ja löysin kaipaamiani ahosuolaheiniäkin kuivattavaksi rohdoiksi vastaisen varalle. Västäräkin näin 3.10. viimeisen kerran.
Metsässä oli nyt oltava silmä herkkänä pääväreille: mustikka, puolukka ja kantarelli. Tiedätkö muuten, mitkä ovat välivärit?
Helikopterilennätyksiä yleisölle ja näkyipä taivaalla uutta tekniikkaa: ultrakevyt 1-paikkainen lentolaite, jonka "siipinä" oli soikea, jääsurffauksesta tuttu purje.
Kaarinan kaupungin ilotulitus Littoisten hiekkarannalla, muinais/vainotulien yö. Kiinalaismuukalaisia se ei säikyttäisi (koska ovat valmistaneet raketit). Keppejä ei enää satanu alas sillä tulitteet ammutaan taivaalle putkista.
Saaronniemessä ahne selkälokki söi ainakin 9 onkimastani 10:stä pikku särjestä ja ahvenesta. Autoja kauniin sunnuntaisään vuoksi runsaasti Ruissalon parkkipaikoilla.
Toivonlinnan läheltä löytyi paljon mustia torvisieniä, jotka kuivasin. Ekan amiraalin näin.
Turun taireitte yössä esiintyi kuuluisuuksiakin: seurasin Cindy-ravintolalaivan terassilta, kun Lefa johti kaupunginorkesteria teatterin edessä. Oli elämys kuulla Sibeliuksen musiikkia sieltä käsin; aikaisemmin kesällä Karelia-sarja oli kaikunut Imatran koskinäytöksessä, (joka nyt pauhannee vuoden loppuun lisäjuoksutusten takia).
Muita seuraamiani taiteita olivat runonlausunta kirjaston pihassa (M. Into), kristillisten nuorten tanssi Hansa-korttelissa ja taulunäyttelyt Läntisellä Rantakadulla.
Kulttuurikäynnillä myös Hesassa
Viivi&Wagner: Sian morsian -teatteri Pasilassa oli mielestäni loistavampi kuin eka näytelmä pelkkä V&W, joka oli Uuno Turhapurotyyppistä sohvalla töiden laistamista. Sian morsiamessa kymmenkunta Hgin kaupunginteatterin näyttelijää paneutui keskikesän häiden järjestelyyn eikä kommelluksilta ja komiikalta vältytty.
Helen Scherfbeckin 150v-juhlanäyttely Ateneumissa oli antoisa. Ajatella kuinka ahkera taiteilija oli edelläkävijä ja kehittänyt ammattiaan ynnä maalannut lähinnä öljyvärein yli tuhat maalausta. Hätkähdyttävää oli hänen ennen tuntemattoman, viimeistellyn työn löytyminen yli 120 vuoden jälkeen!
Muuten syksyssä on se kivaa, kuten nuorena koulun alkamisessakin, että sai taas tavata vanhoja kavereita. Erityisesti kun ensi vuonna on riemuylioppilasjuhlamme: kokoontumisia ollut ja moni on innoissaan sen valmistelusta.
