Kesää Mikkolassa 2006

Puutarha ja sato kaikki kaikessa

Kevään alkajaisiksi istutin jo perinteisesti uuden omanapuun: Lobo-talviomenan. Se ei vielä tänä vuonna kukkinut, mutta vuoden perästä odotan jo punaposkisia talviomenoita. Käänsin kasvimaan ja istutin siihen valko-, kepa- ja punasipuleiden kynnet. Lisäksi retiisin, salaatin, porkkanan, punajuuren, herneiden kylvö. Auringonkukka olisi tehnyt kanssa terää. Kesäkurpitsan taimia olin kasvattanut jo Turussa.

Alkukesän omena-, kirsikka- ja kriikunapuiden sekä syreenipensaiden kukinta oli kokemisen arvoista. Verannan ikkunanaluskukat, jotka oli tuotu Lampsiinjoen kulleropaikasta, lisäsivät kauneuselämystä. Toisella sivustalla soivat ruskeat päivänliljat värejään silmillemme. Monesti merkitsin ylös, kuinka monta kukkaa oli sinä päivänä auennut (0...10 kpl).

Naapuritontin (kaupungin) vaapukoista tuli monta pakasterasiaa.

Kesän lopussa olivat tynnyrit tyhjät ja joutui käyttämään vesijohtovettä. Niittämistäkin oli, vaikka kuiva kuuma kesä piti kulonkuivasta heinästä huolen. Komposti sai urealisänsä multa luonnollista tietä.

Eläimiä ja filmausta

Sinitiaisten pönttöjen kunnostus tuotti yllärin: toisessa oli kuoriutumattomia, kuivuneita munia puolisen tusinaa; ilmeisesti jokin onnettomuus oli pesijälle sattunut. Kiuru lauloi täällä puussa. Käkeäkin kuultiin.

Hommaa oli myös linnunpelättimenä toimiminen, sillä rastaat ja käkikin kyttäsivät kypsyneitä kirsikoita. Olinkin tehnyt sopimuksen, että mä korjaan kirsikat alaoksilta ja he ylempää. Olin insinöörinä kuitenkin rakentanut kepin nenään leikkurin, joka toimi narusta vetämällä. Apuna lisäksi A  tikas, jolla saattoi melko ylhäältäkin korjata kirsikoita. Avuksi myös oksantaivutin toi pitkien puiden yläosatkin ulottuville.

Toissakesäinen Sulo-siili tai sen poikanen vieraili yks kerta tulisijan luona. Poistuin hakemaan kameraa ja kermaa mutta sillä aikaa harvinainen vieras oli poistunut kenties ojanpohjaa myöten jo naapuritontille. Vaikka jatkoin ruokkimista mm. muikunperkeillä, ei siiliä enää näkynyt. Ehkä variksetkin olivat kiinnostuneet kalantähteistä, kun aina oli tavara hävinnyt - vaikken ollutkaan nähnyt ketään käyvän apajalla. Laitoin haaskankin marinoiduista jo kauemmin jääkaapissa olleista lihanpalasista, mutta nekin olivat hävinneet ennen kuin taas ehdin kameran kanssa tähtäyspaikalle. Nopsia ja taitavia "pullasorsia olivat" näkymättömät, mokomat. Tarvitsin nimittäin valokuvia eläimistä, koska töissä oli julkistettu digikuvakilpailu kesäkuukausiksi. (Eläinkuvaehdokkaita 2006)

Perhosia näkyi: kaali-, sitruuna-, ritari- ja tesmaperhosia sekä suruvaippa. Mutta neitoperhot ja amiraalit eivät vielä elokuun puoleenväliin mennessä olleet ehtineet tulla.

Uintipaikkoja riitti

Uimassa käytiin myös Valkaman, Ukonlinnan ja Lempukan uimarannoilla. Valkamanrannantiellä siinä kohdassa, jossa Salpausselältä alkaa Saimaa näkyä, on sykähdyttävä tunne. Ihan kuin lapsena - olon valtasi ihana innostuneisuus. Aamuisten tennisotteluiden jälkeen virvoituksen antoi Varpasaaren uimalaitos 3 km:n päässä. Immolanjärvessä uitiin tuttavan mökillä. Olkinuorankadulta piti päästä myös yleiseen uimarantaan, mutta tyydyimme tsekkaamaan vain Riitan ja Topin tontin.

Mökin ylläpitoa

Pari kertaa kesässä siivottiin Mikkolan ala- ja yläkertaa. Korjasin myös taloa: ikkunat, joista puuttuivat sulkimet ja rampit lisäsin ne varastostani niihin. Nyt sitten tarvitsee todella murtautua eikä vain irrottaa ikkunanauloja ja ruutuja. Piharakennuksen ikkunat, jotka oli irtoamassa laseistaan, korjasin myös. Sisäportaat olivat kuluneet (ilman mattoa), ne maalasin 2 osassa: ensin toinen reuna ja sitten toinen.

Kodinkoneetkin vaativat korjaamista: Husse-astianpesukone tarvitsi käyttää huollossa, jossa puhdistivat sen. Ja lämminvesiboileri ei lähtenyt lämpiämään ennen kuin sähkömies kävi kovistelemassa termostaattia ja neuvoin kääntämään sen vain nollalle ilman sähköproppuihin koskemista. Taas sai lämmintä vettä ja suihkussa käydä.

Tunsin itseni joskus Mikkolassa ikävystyneeksi ja usein lojuin puutarhan riippukeinussa. Silloin auttoi mm. että nousin polkupyörän selkään ja ajoin Mellonlahdelle uimaan. Takaisin tullessa saatoin ajaa vanhojen vattupaikkojen kautta ja pistellä suuhuni herkkuja, jotka pienenivät viikko viikolta   sateiden puutteesta johtuen. Jos ei ollut mitään tekemistä, saattoi kitkeä kasvimaata tai iltaisin kastella sitä. Monesti tarvitsi kuivan ja kuuman kesän vuoksi kastella kuusentaimia ynnä omenapuita. Kun oli rentoutunut, saattoi taas keskittyä kuuntelemaan pääskyjen kirkumista ja idänhepokattien siritystä.

Erikoinen tapaus

Sattui olemaan elokuun eka sunnuntai tullessamme uimasta Ukonlinnasta. Havaitsin mannen näköisen miehen tulevan ison kanisterin kanssa naapurin huoltoaseman tontilta rinnettä alas ja käyttävän tonttimme ajotietä. Otin punaisen pakun, johon mustahousuinen (ei saappaita) ja valkopaitainen tumma kaveri laittoi kanisterinsa, rekkarin ylös: NFH  477. Aavistaessani polttoainerikoksen olleen kysymyksessä menin ilmoittamaan havaintoni huoltoasemanhoitajalle. Asemalla olikin yksin töissä Tuula, joka tivasi minulta: maksatko tämän 30,7 litraa dieseliä? Selitin tilanteen ja hän ilmoitti tapauksen poliisille. Kävin viikkoa myöhemmin kysymässä tilannetta ja hän kertoi rekkarin olleen 2003 käytöstä poistetun auton, mutta arveli senkin perusteella poliisin pääsevän jäljille (vaikkei vielä ollut mitään ilmoittanutkaan eikä rikosilmoitusta oltu tehty pikaisen kiinnisaamisen toivossa). Sini nimesi kulkupolun Valdemarstigiksi.

Kulttuuria ja kulinarismia

Kirjastohan oli 200 m:n päässä 6:ne yleisön nettikoneineen - paitsi heinäkuun kesälomien aikana tarvitsi käydä pääkirjastossa. Kulttuuriantia oli myös Koulu kosken kainalossa 2 -kirjan hankinta. Kesäteatterissa nähtiin Aapelin Siunattu hulluus, joka oli tavallista tylsempi lukuun ottamatta lehmää ja paria kusikohtausta.

BB-festivaalit jäi tällä kertaa väliin, vaikka ilmaiskonserttejakin oli mm. Inkerin aukion lavalla.

Lappeentien poikien perinteinen 9. toimintavuoden Saimaan risteily kyllä tehtiin.

Tanssikulttuuria nähtiin samassa paikassa, kun katutansseissa soitti ja lauloi Merja Ranta yhtyeineen.

Tuttavien kanssa kävimme tutustumassa Kolmen ristin kirkkoon Vuoksenniskalla.

Ruoanlaitto uudella parilalla antoi uunille tai avotulisijalle lisäarvoa: niin makkarat, pihvit kuin muikutkin paistuivat siinä raidallisiksi ja herkullisen kypsiksi. Lisämausteena tuli savun haju, jota myös Venäjä pohjoiselta, siperialaiselta "savumetsävyöhykkeeltä" saatiin. Sangriaa tuli laitetuksi sekä puna- että valkoviinimuotoisina. Se oli siitä hyvää, että laimennus oli sopiva (Spritellä) ja omia viimevuoden makeita kotiviinejäkin saattoi käyttää. Hedelmistä sai lisäksi tarpeellisia antioksidantteja.

Sini on tekemässä vierailuista Mikkolassa kesävieraskirjaa.