Metsät, pusikot ja puutarhat kukoistavat tällä hetkellä kaikissa paletin väreissä.
Mielestäni syksyinen metsä monine tuoksuineen ja väreineen on kuin rakas paratiisi kaupunkilaiselle. Kauneimmillaan se on syysauringon loisteessa ja lämmittämänä.
Pilvipoudalla kun puiden latvoissa tuulee ja lehdet kahisevat, se on kuin parasta orkesterin soittoa.
Sateella hajut voimistuvat ja vesi kastelee kulkijan.
Nyt syksyllä metsän värit ovat komeimmillaan. En koe tarvetta lähteä enää Lappiin ruskaretkelle, kun täällä etelässäkin voi nähdä kaunista metsäluontoa.
Rakastan metsää.
Öinen metsä voi vaikuttaa myös pelottavalta, mutta usein se on äänetön ja siksi rauhallinen.
Metsä-niminen elokuva myös meni BioVuoksi-teatterissa muttei saavuttanut suosiota: vain yksi katsoja oli eräänä iltana maksanut lippunsa. Taitaa taas olla kannattamatonta kun TV:stäkin saattaa tulla 15 elokuvaa illassa.
Jos haluat liikuttua metsärunosta, lue Saima Harmajan
http://onnitteluruno.blogspot.fi/2009/05/syysmetsassa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti